Jouko Alanko, 1980
Markkinoilla on jos vaikka minkälaisia levynhoitovälineitä, puhdistuskasetteja ja demagnetointilaitteita. Jotkut näistä ovat tehokkaita, jotkut jopa suorastaan vahingollisia. Joka tapauksessa huonosti hoidettuna levyt, nauhat ja laitteet menettävät nopeasti laatuaan: suorituskyky huononee. Seuraavassa selostetaan käytännössä hyväksi havaittuja puhditusmenetelmiä ja kerrotaan, mitä käyttäjä voi itse tehdä laitteidensa hyväksi.
Äänilevyt
Pöly on yksi äänilevyn suurimpia vihollisia. Levyt tulisikin aina säilyttää suojapusseissaan ja suojakansissaan. Mikäli levyt pinotaan vaakatasossa päällekkäin, ei ole suositeltavaa tehdä yli 10 levyn nippuja. Paras tapa on säilyttää levyt pystyasennossa, ja mikäli levyjä on paljon, on muovinen levyteline kätevin ratkaisu. Yhteen telineeseen mahtuu n. 30 LP-levyä. Säilytyspaikan tulisi olla tasalämpöinen, mahdollisimman viileä. Ilmaa kuumentavien sähkölaitteiden tai lämpöpatterien läheisyys ei ole suotavaa, ei myöskään voimakas auringonpaiste. Äänilevyjä käsiteltäessä on syytä muistaa, että ihosta jää aina rasvaa levyyn. Tämän vuoksi äänilevyt pitää oppia poistamaan ja asettamaan takaisin pussiin siten, ettei käsi kosketa levyn pintoja.
Uudet äänilevyt. Uudetkin äänilevyt on usein pakattu sellaisissa olosuhteissa, että levy on jo silminnähden pölyinen. Myös huoneilmassa oleva pöly takertuu helposti staattisen sähkövarauksen omaavaan vinyylilevyyn aiheuttaen levyn likaantumisen. Toistossa taas lika aiheuttaa kohinaa ja rapsahtelua. Uusien levyjen hoito voidaankin jakaa kahteen pääosaan, staattisen sähkön poistoon ja urien puhdistamiseen.
Staattinen sähkö voitaisiin poistaa levyistä käyttämällä levyn raaka-aineena sopivaa materiaalia. Eri levy-yhtiöiden tuotteissa onkin pieniä eroja, mutta kustannussyistä täysin “sähköttömiin” levyihin ei ehkä koskaan päästä.
Vanhin konsti poistaa staattinen sähkö on kostuttaa levy tislatulla vedellä. Kehittyneempi muunnos on käyttää kosteata levynpuhdistajaa (esim. Lencoclean) tai pestä levy ennen soittoa nopeasti haihtuvalla alkoholiseoksella (esim. Tiskijukka). Märkäsoiton haittana on se, että levy pitää tämän jälkeen aina soittaa märkänä, muutoin se ritisee ikävästi: merkki siitä, että nesteestä jää uriin ylimääräistä “tahnaa”.
Urien puhtauden kannalta hyviä staattisen sähkön poistajia ovat ns. ionipistoolit, jotka neutraloivat levyssä olevan negatiivisen varauksen. Tällaisilla pyssyillä ammutaan levyä kohti useita laukauksia, minkä jälkeen staattinen lataus laskee nollaan. Pistoolien ainoana heikkoutena ovat melko korkea hinta ja joidenkin mielestä käytön hankaluus.
Käytössä yksinkertaisin ja riittävän tehokas menetelmä on ns. antistaattinen levysoitinmatto. Osa näistä vaatii levysoittimen keskustapin maadoituksen, osa ei. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu Scotchin antistaattinen matto, joka toimii kaikissa soittimissa.
Staattisesta sähköstä on ongelmia Pohjolassa etenkin kylminä aikoina, jolloin huonelämmitys kuivattaa ilmaa. Tällöin ilmankostutin auttaa ongelmassa.
Staattisen sähkön poistoon on myytävänä erilaisia liinoja ja tyynyjä, mutta niitä ei voi suositella hifikäyttöön, sillä ne jättävät levyn uriin tahnaa, joka pitemmän päälle aiheuttaa pahaa ritinää. Sen sijaan Englannissa on kehitetty Permostat-niminen neste, joka poistaa lopullisesti levystä staattisuuden, eikä tietojeni mukaan aiheuta ritinää.
Äänilevyjen pölynpoistoon sopivat parhaiten erilaiset kuivat puhdistimet. Käytännössä erittäin tehokkaaksi on havaittu Deccan valmistama ns. miljoonaharja, joka sähköäjohtavien pienenpienien harjasten avulla tehokkaasti poistaa levystä irtopölyn. Decca-harjaa käytetään ennen levyn soittamista. Harjan aisapariksi sopii hyvin varrellinen puhdistaja, joka liikkuu samaan tahtiin äänivarren kanssa puhdistaen uria juuri soitettavalta kohdalta. Tehokkaaksi olen havainnut Audio-Technican AT-6002 harjan, jonka pieni maadoitettava suti kerää tehokkaasti pölymäisen tönkän urista.
Uusimpia tuotteita uusien levyjen hoidossa ovat avaruustekniikasta tulleet nesteet, jotka jättävät levyn uriin mitättömän ohuen suojakerroksen, joka vähentää levyn kulumista kitkakerrointa pienentämällä ja pienentää staattista sähköä. Tällaisia tuotteita ovat Sound Guard, Audio-Technica Lifesaver ja Technics Disc Protec. Ennen käsittelyä levyjen tulee olla puhtaita; näin käsitellyn uuden levyn väitetään pystyvän uudenveroisena jopa 100 soittokertaa.
Vanhat likaiset levyt
Huonosta hoidosta tai väärästä käsittelystä pilaantuneiden vanhojen äänilevyjen puhdistukseen on siihenkin olemassa tehokkaita välineitä. Aikaisemmin tehokkaaksi osoittautui Tiskijukan puhdistussarja, johon kuuluu nestepullo ja nelisivuinen, kääntyvä samettityyny. Kun pinttynyt levy kostutetaan kokonaisuudessan (yksi levypuoli kerrallaan) nesteellä, annetaan vaikuttaa jonkun aikaa (ei saa haihtua) ja tämän jälkeen levylautasella pyörien kuivataan samettityynyllä, saadaan hyvä tulos. Joskus kaivataan (esim. liinoilla pilatuilla levyillä) kaksikin käsittelyä. Tärkeintä tässä on nesteen nopea poistaminen levyltä, sillä jos nesteen annetaan itsekseen haihtua, jää lika edelleen uriin, mikä takaa ritinän.
Uusin ja tehokkain keino sekä uusien että etenkin pinttyneiden äänilevyjen puhdistamisessa on äänilevyliisteri (Saubere Platte ja Disk Mask), joka levitetään levylle ja annetaan kuivua. Liisteri kuivuu noin tunnissa muodostaen levyn pintaan muovikalvon joka voidaan poistaa teipillä irroittamalla. Tämän jälkeen levy voidaan heti käsitellä Sound Guard tyyppisellä nesteellä, tai Permostatilla.
Ääninauhat
Ääninauhojen ja kasettien käyttö ja käsittely on levyjä helpompaa. Nauhatkin tulisi säilyttää koteloissaan, sillä pöly aiheuttaa toistoon ikäviä häipymiä, jotka kuuluvat etenkin kuulokkeilla kiusallisina. Ääninauhoja ei saisi säilyttää auringonpaisteessa (esim. auton hattuhyllyllä tai etuikkunalla), ei yleensä lämpöisessä eikä lähellä kaiuttimia. Eräiden kasettien alussa on pätkä puhdistusnauhaa, jonka tarkoituksena on pitää äänipäät puhtaina. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan myöskin nauhuri on aika-ajoin puhdistettava.
Levysoitin
Kun levysoitin puretaan pakkauksestaan on syytä seurata tarkasti ohjeita, sillä yleensä punaisella merkittyjen kuljetusruuvien poistaminen on välttämätöntä. Monasti nämä ruuvit on sijoitettu levylautasen alle. Neulapainon säädössä on syytä noudattaa valmistajan suosittelemaa painoa. Mikäli ohjeessa ilmoitetaan neulapainon käyttökelpoiset vaihtelurajat, on edullisinta käyttää suurinta ilmoitettua arvoa, mikä varmistaa hyvän seurannan ja siten vähäisemmän levyjen kulumisen.
Antiskating-säätö tulee sekin tehdä ohjeen mukaan neulapainoa vastaavasti. Kun neula lasketaan levylle tulee rasian neulan olla kohtisuorassa levyä vastaan edestä päin katsottuna. Mikäli rasia on vinossa, on toinen kiinnitysruuvi löysättävä ja pantava väliin esim. paperia vinouden oikaisemiseksi. Käytössä neulaan tarttuu aina hiukan töhkää, joka on aika ajoin poistettava apteekista saatavalla isopropyylillä pehmeätä sutia käyttäen. Harjauksen pitää tapahtua levyn kulkusuunnassa, siis myötäkarvaan. Kuivapuhdistus harjalla jokaisen levyn soiton jälkeen on sekin paikallaan. Neula – timanttineulakin – kuluu käytössä; on arvioitu, että se kestää n. 600 tuntia käyttöä. Neulan kunto kannattaakin tarkistuttaa kerran vuodessa ammattiliikkeessä, missä on mikroskooppi.
Levysoittimen pölykansi on soitettaessa syytä pitää paikallaan. Pölykansi on muuten syyt’ pyyhkiä siivouksen yhteydessä kostealla rievulla tai antistaattisella liinalla, sillä muutoin se varautuu staattisesti ja vetää vartta puoleensa vähentäen ratkaisevasti todellista neulapainoa.
Nauhuri
Nauhurin äänipäät likaantuvat nauhasta irtoavan oksidikerroksen vaikutuksesta. Puhdistuskaseteilla asiaa voidaan jonkin verran auttaa, mutta pitemmän päälle tämäkään ei riitä, sillä lika kasaantuu äänipäiden reunoille aiheutaen äänitys- ja toistohäiriötä. Vanha konsti on käyttää puhdistustuppoa, joka on kostutettu isopropyylillä. Kaupan on myös nestepuhdistussarjoja. Tupolla puhdistetaan kaikki nauhaa koskettavat osat: äänipäät, vetoakseli, painotela ja nauhanohjaimet. Kasettinauhureiden puhdistukseen on tullut kätevä kasetinmuotoinen märkäpuhdistaja nimeltä Alsop, joka sopii etenkin sellaisiin laitteisiin, joihin puhdistuspuikoilla ei pääse käsiksi (monet autostereolaitteet).
Aikaa myöten äänipäät myöskin kuluvat, joskin nykyisin ne yleensä kestävät ainakin yhhtä kauan kuin itse laitekin. Mutta silti pitkään käytettynä kannattaa silmämääräisesti tarkastella, näkyykö päissä kulumisuria. Tällöin päiden vaihto on paikallaan.
Äänipäät ja muut nauhurin nauhaa koskettavat metalliosat tulevan ajan mittaan magneettisiksi, mikä voi huonontaa nauhurin suorituskykyä. Magnetismi voidaan poistaa n. 150 mk maksavalla demagnetointilaitteella, jollaisen voi hankkia vaikkapa tuttavien kanssa yhteisostona. Magnetoitumisen huonoin puoli on se, että laitteella toistettavat nauhat kärsivät: kohina lisääntyy ja särö kasvaa.
Muut laitteet
Yleensä sähkölaitteita ei kannata eikä saakaan itse korjata. Sensijaan sulakkeet voi toimintahäiriön sattuessa vaihtaa. Monissa laitteissa ne on sijoitettu kätevästi laitteen ala- ja takaosaan. Mikäli oikeankokoisen sulakkeen vaihto ei auta, pitää laite viedä radio- ja tv-huoltoon.
Kirjoittaja
Jouko Alanko
Löytyy kirjasta: Hifi-stereo Valintaopas 81
Julkaistu Jouko Alangon luvalla, kirjoitusvirheet hifidealerin piikkiin.
Tilaa uutiskirjeemme, niin saat tiedon uusista artikkeleista.